Suomalaiset eivät ole valmiita maksamaan laadusta

 Heippa:)

Ensimmäisenä voin kertoa itsestäni yhden asian. Luulen, että en ole koskaan ostanut normaalihintaista vaatetta/ laukkua/kenkiä. Olen oikea tarjoushaukka. Tai ehkä olen ostanut, mutta en muista. 98% materiasta ostan alennuksesta.

Tykkään laadusta, ja ostan sitä alennuksesta. Mutta kaikista kalleimmat tuotteet jää silloinkin ostamatta. Mulle materiaali on tärkeä, mutta en ole valmis maksamaan siitä satoja euroja. 

Suomalainen Arela lopettaa toimintansa, koska muutkaan suomalaiset eivät ole valmiita maksamaan laadusta. Ymmärrän kyllä, että tässä hintojen nousussa rahat on tiukilla ja vaatteiden laadukkuus ja eettisyys ei ehkä ole ensimmäisenä mielessä.

Maija Arela sanoo Iltalehdessä (https://www.iltalehti.fi/muoti/a/9f7afc82-9185-46be-827d-8d7903aaef49), että ihmiset eivät ole kovin laatutietoisia, eivätkä tiedä miksi se maksaa enemmän. Ihmisiä myös hävettää kalliit ostokset. (Ehkä Suomessa on voimakkaana sanonnan mukainen ajatus, että rumat ne vaatteilla koreilee). Täällä ei myöskään haluta ns. pröystäillä rahalla. Vastuullinen vaatteiden tuotanto laadukkaasti myös maksaa enemmän, vertaa esimerkiksi SHEINiin.

Ja koska emme ole valmiita maksamaan laadusta, emme myöskään vastuullisuudesta. Siksi pikamuoti pyörii. Maija Arela moittii myös second handia. Jos niitä ostaa yhtä paljon kuin ostaisi uutta, sen eettisyys tulee hieman kyseenalaiseksi. Tämä siksi, koska ainoastaan vaatetta käyttämällä se maksaa itsensä takaisin. Yhden tai kahden käyttökerran vaate kannattaa jättää myös kirpparilla ostamatta.

Maija Arelan mukaan laadukas vaate on myös ikuinen oikein huollettuna. Mikäs sen parempaa? Silloin se päihittää moninkertaisesti halpamuodin, ja tulee myös jopa halvemmaksi, kuin halvat rätit. Tässä yhtälössä on vain se ongelma, että aika harvat haluavat pukeutua samoihin vaatteisiin ikuisesti. Some kannustaa kuluttamaan urakalla, ja houkutuksia on vaikea vastustaa. Onko joku keksinyt sellaisen vaatekaapin sisällön, joka olisi eettinen, vastuullinen, laadukas, ja johon voisi olla aina tyytyväinen?

Mun oma eettisyys ostolakko jatkuu, kävin taas Mallaamosta perjantaina hakemassa uutta päälle. Valitsin Yo Zen tunikan ja Ivana Helsingin mekon.

Lisäyksenä vielä, vastuullisuus, laadukkuus ja eettisyys ei välttämättä maksa paljon. Jos tutustuu merkkeihin, voi löytää myös edullisempia vaatteita näillä kriteereillä. Ja korkea hinta ei välttämättä ole myöskään laadun eikä vastuullisen tuotannon merkki. Monta suomalaistakin kallista merkkiä on arvosteltu, esimerkiksi vaatteiden tuotannon saralla. Ja ihan syystäkin. Arveluttaa myös ostaa satojen eurojen vaatetta, joka voi olla suunniteltu Suomessa, mutta monesti made in China yms.

Dokumentti SHEIN pikamuotijätistä

 Hello!

Katsoin MTV:ltä dokkarin SHEIN: totuus muotijätistä, ja järkytyin taas pikamuodin ongelmista. 

https://www.mtv.fi/sarja/shein-totuus-muotijatista-11626

Vaikka monelta osaa tuntuu, että maailma tai ainakin Suomi olisi muuttunut ekologisemmaksi esimerkiksi shoppailun saralla, on SHEIN ja monta muuta pikamuotiyritystä markkinoilla kovia tekijöitä.

Tavallaan se tuntuu uskomattomalta, kun tietoa shoppailun kuormittavuudesta luonnolle ja työntekijöiden huonoista oloista on paljon tietoa saatavilla.

Ainoa hyvä puoli, minkä keksin näistä halvoista vaatteista, on se, että ne eivät maksa paljon. Silloin pienituloisillakin on varaa ostaa vaatteita helpommin. Kuitenkin niiden halpuus on myös niiden suuri heikkous. Valmistaminen ei maksa paljon, työntekijät eivät saa kunnon palkkaa, vaan joutuvat tekemään 17 tuntista työpäivää ja valmistamaan vähintään 500 vaatetta päivässä, saadakseen edes minimipalkkaa. Länsimaalaiset ihmiset ostavat näitä harkitsematta tarpeeksi, ja käyttävät muutaman kerran. Jälleenmyyntiarvo on nolla, tai jopa miinusmerkkinen, koska vaate on pelkkä jäte käytön jälkeen.

Jotkut vetoaa siihen, että mitä nämä työntekijät tekisi ilman SHEINiä, joutuisivatko esimerkiksi prostituution kohteeksi? Ja tällä he oikeuttavat ostoksensa. No, jokaisen työntekijän pitäisi saada työstään kunnon palkka, ja työn pitäisi olla laillisten työaikojen puitteissa. Ostamalla pilkkahintaista vaatetta, tukee sitä, että työolot ei muutu parempaan suuntaan.

Emmy ja Vähän käytetty

Vinkki vitonen, jos ei jaksa pyöriä kirpputoreilla, kannattaa katsastaa Vähän käytetty ja Emmy nettikirppikset. :) Itse olen tehnyt muutamia löytöjä ainakin Vähän käytetystä, ja siellä on myös hyvä tarjouskäytäntö. Jos tuote ei mene kaupaksi, hinta tippuu aina viikkojen kuluessa. Sieltä voi bongata hyviäkin vaatteita edullisesti. Jostakin syystä siellä kuvan laadut on aika heikot, ja vaatteet näyttää aika nuhjuisilta. Livenä on kuitenkin yllättänyt posotiivisesti. Ja näissä nettikirppiksissä on se etu, että pystyy palauttamaan, toisin kuin kivijalkakirppareilla. Koska näitä koskee etämyynnin säännöt.

Uutuuden viehätys vastuullisemmim

 Heippa!

Tuli mieleen ajatuksia shoppailusta ja sen syistä. Ollessani yläasteella noin 17 vuotta sitten, shoppailu ei ollut ollenkaan niin tärkeässä roolissa, kuin aikuisiällä. Syy siihen oli tietenkin raha, vaikka olisin uutta aina halunnutkin. Oman rahan saamisen jälkeen olen shoppaillut melko kevyin perustein, ja vasta viime vuosina alkanut todella pohtimaan ja kyseenalaistamaan hankintoja.

Olen mukavuudenhaluinen esteetikko, ja tykkään uusista vaatteista. Vaikka olenkin aina tuntenut jonkinlaista syyllisyyttä shoppailusta, oon varmasti tehnyt sitä keskivertoa enemmän. Vuonna 2020 suomalaiset käyttivät keskimäärin vaatteisiin ja jalkineisiin vuodessa 879€. En ole koskaan laskenut omaa kulutustani, mutta tiedän ilmankin että se ylittyy reilusti.

Kun näen kivan tuotteen, minulle tulee heti tunne, että se tekisi minut onnellisemmaksi ja olon hyväksi, ja sitten kaikki olisi paremmin, ja olisin täysin tyytyväinen itseeni. Vaikka tuo ei ole totta. Tuollaisia tunteita voi saada muutenkin, ja olisi hyvä jos onnellisuus tulisi jostakin muusta, kuin materiasta. (Osaan kyllä tulla onnelliseksi kahvikupillisestakin).

Some ja mainostaminen luovat sellaisia mielikuvia, mitä tulee samalla omaksuttua itseen. Että ihminen on jotenkin parempi, kun sillä on päällä Pradaa ja Louis Vuitton. Tai Suomessa Marimekon Gratha ja Canada Goosen untuvatakki.

Olen sellainen kaikki heti mulle tyyppi, ja siksi oon myös shoppaillut monesti ilman harkintaa. Itsellä on auttanut ja pakottanut harkitsemaan muutaman vuoden takainen päätös, että en osta mitään, mitä en pysty maksamaan käyttörahoilla heti pois. Ennen ostin osamaksuilla vaatteita, mikä on maailman typerintä, ei enää. Se on ollut hyvä päätös, ja rahaa on säästynyt paljon.

Tässä olen nauttimassa ihanasta ilmasta ja termarikahveista lapsen kanssa, joka onneksi nukkuu😁

Nyt kun olen Mallaamon asiakas, ja sopimus on tehty 30.8. asti, mulla on haasteena olla ostamatta mitään uutta vaatetta kaupasta tällä aikavälillä😊 Se on mulle suuri haaste, todella. Ja jotenkin ironisesti, haaveilen Marimekon soft grathasta.

Nyt iltapalalle. Ensi viikon lopulla taas Mallaamoon tukahduttamaan materiaalinhimoa.  

Kirppistelyä ja cacao mochin testausta

 Moikka! 🥰

Kävin Hämeenlinnassa pikkumatkalla, ja samalla tietenkin kirpparikierroksella. Kirppis Kantolan kellari yllätti kyllä erittäin positiivisesti. Vaikka tarkoitus oli olla ostamatta yhtään mitään, koska sekin on mukavaa, niin löysinkin vaikka mitä. Se onkin hauskaa kirppistelyssä, kun löytää vastustamattomia aarteita. Kantolan kellarissa oli paljon hyviä vaatteita, esimerkiksi Marimekkoa. Ihmiset myy siellä myös laatuastioita ja designesineitä, jos sellaisista tykkää. Kirpparin yleisilme on tosi siisti ja puhdas, ja käytävät leveät. Täällä ei ala ahdistaa kirpparihaju, pöly eikä tunkkaisuus.

Lapselle löysin yksivuotisjuhliin ja serkun ylppäreille nätin rusetin kaulaan kahdella eurolla.

Itselle ihanan farkkutakin, joka oli mielestäni vastustamaton. 

Merkki on ranskalainen Interdee, ja takki on niinkuin karkki tai kristalli. Oon ehdottomasti takki-ihminen, koska Suomessa on harvoin ilmoja, milloin takki ei olisi päällä. Se on melkeinpä tärkein vaatekappale.

Mallaamosta kävin vaihtamassa uudet lainakuteet päälle. Sisko löysi mulle kivan Nümphin topin ja Aarteen puuvillatunikan. Mallaamolla oli vasta ystävämyynti, ja siellä oli edelleen rekillinen myytäviä vaatteita melko edullisesti.

Aarteen tunikaa voin käyttää sellaisenaan legginsien kanssa, ja topin ajattelin yhdistää farkkuihin. Silloin kun legginsit tuli markkinoille, inhosin niiden ulkonäköä, ja erityisesti sukkien kanssa ne näytti kauhealta. Silmä tottuu ajan kuluessa, ja nyt oon käyttänyt legginsejä jo useamman vuoden, kun ne on niin kätevät.

Ostin huvikseen taiwanilaista herkkua, cacao mochia.

Koostumus on jännän pehmeä, pinta kuorrutettu tomusokerin kaltaisella pulverilla. Maku melko mauton ja jopa vetinen. Suomalaisena olen tottunut enempään sokeriin😄 Kaakaon makua en oikeastaan huomannut. Pystyi nämä 8 kappaletta syömään, mutta en ostaisi uudestaan. Makuja oli useampaa, en tiedä, olisiko esimerkiksi banaani mochi parempaa?

Jotain toista herkkua ensi kerralla😁

P.s. Arela lopettaa, siellä on nyt loppuunmyynti.

https://www.arelastudio.com/fi/collections/all-items?mc_cid=229ce163d3&mc_eid=6e5d61cf2c

Ihanaa päivää😎

Kannattaako vaatteiden lainaaminen?

 Heippa kaikille vaatteista kiinnostuneille😊

Liityin oululaisen vaatelainaamo Mallaamon jäseneksi. Sieltä saa kerrallaan kaksi vaatekappaletta lainaan 1, 2 tai 3 viikoksi. Lisämaksusta voi lainata myös koruja, enemmän vaatteita tai tehdä varauksia vaatteista haluamalleen ajalle. Otin neljän kuukauden jäsenyyden, hinta oli 130€ ja se kestää mulla elokuun loppuun, eli täydellisesti kesän yli.:)

Ensimmäinen lainauskerta ei mennyt ihan nappiin, koska lapsi kitisi vaunuissa. Otin äkkiä jotakin, ja oikeasti harkitsemalla olisin varmasti valinnut toisin. Mutta tässä ne nyt on: leopardikuosinen bleiseri ja kotimaisen Noukin tunika/mekko, jonka ajattelin nopeasti sopivan yhteen bleiserin värimaailman kanssa. Ensi kerralla haluaisin kaksi mekkoa, mutta katsotaan, mitä löytyy. :) Mallaamosta löytyy yhteensä 1700 kappaletta vaatteita, ja lisää tulee noin kaksi kertaa kuussa, joten sieltä krantunpikin löytää päällepantavaa. 

Mallaamo keskittyy kotimaiseen designiin, ja oli ihanaa valita kaikista herkuista itselle vaatteet viikoksi. Menen jo lauantaina vaihtamaan uudet, koska uutuudenviehätys. Uskon, että vaatelainaamon asiakkuus vähentää shoppailun tarvetta, koska usein ostaminen perustuu mulla tunteisiin, eikä todelliseen tarpeeseen.

Vaatii vähän totuttelua pukeutua lainavaatteisiin, eikä itse omistamiinsa. Siinä on kuitenkin se hyvä puoli, että lainaaminen antaa enemmän mahdollisuuksia leikitellä vaatteilla, ja ehkä tulee myös pukeuduttua siistimmin ikuisten collarien sijaan. Kun ostan itselle vaatteita, niin ne on tyyliltään melko basic. Mutta lainatessa voin pukeutua sellaisiin, mihin normaalisti kyllästyisin nopeasti vaatekaapissani.

On tässä yksi iso miinus kuitenkin: voinko koskaan muuttaa pois Oulusta, jos totun liikaa tähän ihanaan lainauspalveluun? Olen nyt koko viikon käyttänyt vaan näitä vaatteita, melkein joka tilanteessa:) 

Jos kuitenkin pitää vaatteiden omistamisesta, The Ateljé myy arkistojen aarteita omaksi. https://theatelje.com/collections/secret-sale. Täältä on mahdollista löytää hajakokoja arvokkaammista vaatteista hyvällä alennuksella. Itselleni tilasin Marimekon Kietoa Unikko -neuleen, hintaa jäi 78€ ja kunto erinomainen. Mistään ei saa sitä niin edullisesti. :)